Ohjautuminen ei ole sattumaa

Meille aina sanotaan, että mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan. Samalla heille välittyy kuitenkin hyvin selkeä käsitys siitä, millaisia valintoja pidetään järkevinä. Käytännössä moni etenee samaa reittiä: koulu, tutkinto ja työ. Tätä pidetään normaalina ja tavoiteltavana elämänkuluna.

Tämä polku ei ole missään nimessä väärä. Ongelma tässähän on se, että siitä on tullut lähes ainoa hyväksyttävä vaihtoehto, valitettavasti. Kaikki muut ideat ja unelmat nähdään käytännössä helposti riskinä. Erityisesti yrittäminen esitetään nuorille rohkeana ja kannattavana, mutta vaarallisena valintana, ei todellisena vaihtoehtona muiden joukossa. Mukautuminen palkitaan, poikkeaminen herättää epäilyksiä.

Kyse ei ole yksilöiden valinnoista vaan rakenteista ja kulttuurista. Koulutusjärjestelmä, opinto-ohjaus ja työelämä viestivät, millaisia polkuja pidetään järkevinä. Välivuodet huolestuttavat, alanvaihdot selitetään virheinä ja kokeileminen nähdään viivyttelynä. Nämä kaikki asiat ovat täysin hyväksyttäviä, mutta yksilöiden lähipiirissä nämä tulkitaan tämmöisinä. Ei ole väärin, että kokeilee erilaisia polkuja, vaan nimenomaan täytyy rohkaistua ja ottaa kaikista mahdollisuuksista irti. Paine voi tulla myös lähiomaisten tuottamana. Tuntuu siltä, ettei uskalla tutkia vaihtoehtoja, joka johtaa siihen, että pysyy vain omalla mukavuusalueellaan.

Kun varman päälle eteneminen on normi, massan mukana kulkemisesta tulee turvallisin ratkaisu. Harva pysähtyy kysymään, mitä itse oikeasti haluaa, jos ympäristö ohjaa koko ajan samaan suuntaan. Se on ymmärrettävää, että meidän nuorten keskuudessa erilaisuus saattaa pelottaa, mutta käännetään se näin: Tärkein taito ei ole löytää oikea polku, vaan uskallus poiketa siitä. Suurin virhe mitä menestymisessä voi tehdä, on olla ottamatta riskiä. Tämä on mielestäni aivan kauhea virhe. Miksi meille näytetään, että riskit ovat vaarallisia, eikä niitä kannata ottaa? Juuri toisin päin, meidän täytyy ottaa kaikki mahdolliset riskit nyt, jotka voivat viedä meitä kohti menestystä. Me, nuoret, olemme siinä iässä, ettei meillä oikeasti ole mitään menetettävää. Silloin on tärkeintä ottaa se mahdollisuus vastaan ja kääntää siitä elämäsi parhaimmaksi valinnaksi. Jos riski, jonka otit, oli huono valinta, ei se mitään. Virheistä oppii ja pääsee parantamaan itseään seuraavaa kertaa varten. Ainakin tässä vaiheessa tiedät, oliko siitä apua. Jos et olisi ottanut sitä riskiä, olisit koko elämäsi miettinyt, mitä siitä valinnasta olisi voinut seurata.

Yhteiskunta, joka palkitsee ennen kaikkea mukautumista, ei voi samalla odottaa rohkeutta, luovuutta ja uudistumista. Ehkä nuorten haaste ei ole se, etteivät he yritä. Vaan se, että yrittäminen on opetettu näkemään riskinä, ei mahdollisuutena. Tämä on mielipiteeni, ja ehkä myös muistutus siitä, että menestystä on monenlaista, vaikka siitä puhutaan usein vain yhdellä tavalla. Tämä on vain karu totuus sosiaalisesta paineesta, mikä saa meidät tekemään perinteisen elämän, elämällä niin sanotusti turvallisinta valintaa.